Keväinen Sarvikallio

Lauantaina aamusta katsoin ulos. Ilma ei ollut mikään kummoinen mutta silti halusin vähän metsään lähteä. Kaipasin rauhaa. Pyysin poikia mukaan (laalaa oli mummon ja vaarin matkassa mökillä). Jonttua ei kiinnostanut retkelle lähteä, mutta Tomppa oli valmis pikku seikkailulle.

DSC_0054

DSC_0052

Viikko sitten luin KUBLOn yhden bloggaajan jutun Sarvikalliosta joka sijaitsee Tuusulanjärven rannalla ja onhan sitä kehuttu Pikku-Koliksi.  Innostuin jutusta niin, että olihan se pakko mennä katsomaan tämä nähtävyys ihan itse. Kummastelen videollakin että jos Keravalla asuu niin miten ihmeessä en ole kuullut tästä paikasta aikaisemmin.

Ihana paikka vaikka minua ja Tomppaa ei auringonsäteillä hellitty ja tuulikin oli todella viiltävä ja välillä aika kovakin.

Söimme lounaan kotona ennen retkeä, joten mukaan tuli Tompalle keksejä ja mehua sekä äidille matchaa eli vihreää teetä.

Autolle oli hyvä parkkipaikka ja itse kalliolle pääsi helposti kävellen. Olisikohan siinä vajaa kilometri yksityistä autotietä käveltävä ja sitten poikettava metsäpolulle jotta pääsi kauniita maisemia ihailemaan.

Tompan kanssa leikittiin siinä kävellessä josko men  Mörlyliin törmättäisiin tai Smurffeihin. Nämä ovat Tompan tämän hetken IN-jutut eli ne lemppareiohjelmat sekä leikit.

Kuunneltiin metsässä jokaista rasahdusta, linnun laulau ja mietimme miltä se Mörkyli voisi kuullostaa jos metsässä asustaisi. Ihanaa kuinka lapsen mielikuvitus on avoin ja arvaamaton. Tämä leikki lähti puhtaasti Tompan ajatuksesta. Ihanaa!

Aikalailla lumet oli sulaneet vain paikoittain oli lunta metsässä. Niissä kohdissa pääosin mihin ei aurinko pääse lämmittämään ja sulattamaan kun tuuheat kuuset ovat tiellä.

Nämä ikuisuuden vanhat vaelluskengät ovat oiva varuste juurikin tälläiseen maastoon jossa on paikottain lunta, mutaa, vettä ja kuivaa risukkoa. Mutta kumisaappaat toimi oikein hyvin myös, Tompalle oli sellaiset jalassa.

DSC_0049

Tänne on tultava ehdottomasti kesällä. Jos maisemat on tälläiset nyt huhtikuun puolivälissä niin millaiset ne on kun järvi on auki ja joka puolella vihertää. Huomasimme Tompan kanssa myös paikoittain mustikan ja puolukan varpuja sekä sienipaikkoja. Olisi retkieväät tarjolla luonnostaan! Siis myöhemmin kesällä.

Vaikka maisemat oli upeet ja sijainti oikein hyvä, niin siltikin tärkein juttu minulle sekä Tompalle taisi olla yhteinen aika. Minusta on tärkeää tarjota yksilöllistä huomiota lapsille toisinaan. Varsinkin kun niitä meidänkin perheessä on kolme, joiden on taisteltava huomiosta miltein päivittäin.

Oli myös ihana huomata kuinka toisinaan hyvinkin energinen poika rauhoittui kuuntelemaan tuulta, lintujen laulua  sekä katsomaan järvelle hyvinkin rauhallisin mielin.

DSC_0071

DSC_0065

DSC_0081

DSC_0064

Sarvikallio on Tuusulanjärven rantojen korkein kohta, joka jylhänä kohoaa 25 metriä järven yläpuolelle.  – Uuvi

Tehtiinhän me retkestä myös video totta kai. Video on #tunneeläväsi hengessä tietysti.
Millaisia Tunne Eläväsi videoita tai blogipostauksia haluaisitte nähdä?

Ihanaa pääsisäistä!

// Krista

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Keväinen Sarvikallio

  1. Hei! Olipa kiva lukea sun juttu Sarvikalliosta, varsinkin kun en itse sinne kallioille asti päässyt. Nyt voisi yrittää uudelleen kun näyttäisi, että lumet ovat lähes sulaneet 😊 Metsäretkeily on kivaa, siinä on niiiin paljon hyviä puolia ja tietysti retkellä on tärkeää nauttia myös eväitä. Omien lasteni kanssa eväät ovat aina olleet tärkeitä 😬 edelleen jos yhdessä menemme niin vähintäin vettä ja keksejä on mukana.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s